Iiro Rantala

Työskentely bändissä

”Vuosien varrella olen liidannut useita bändejä. Se on mielenkiintoinen työyhteisö. Kenenkään motiivien perään ei tarvitse kysellä. Kaikki haluavat soittaa. Toki he haluavat myös keikkaliksan, mutta soittamista rakastavat kaikki.

Bändi hioutuu yhteen kun materiaali tulee tutuksi. Jos joku soittaa sooloa, hän saa muiden tuen. Kukaan ei lopeta soittamista, koska musiikki loppuisi siihen. Hyvässä bändissä on liidarin kirkas visio, mutta jokainen pääsee aina välillä loistamaan.”

”Olen joskus sanonut, että tarkistan ensin paljonko on maksamattomia laskuja? Mikäli laskupino on korkea, luovuus on huipussa. Jos kaikki on jo maksettu, luovuutta ei ole. Tämä EI ole 100% vale.

Luovuus ei mikään mystinen käsite. Eikä se ole taiteilijoiden yksinoikeus. Jokaisessa ihmisessä on luovuutta, kunhan hänelle annetaan mahdollisuus käyttää sitä.

Itse sävellän musiikkia, koska nautin sen tekemisestä ja esittämisestä. Minulla on siis toimiva motiivi olla luova. Enkä edes osaa tehdä mitään muuta.

Käsityötaitoa sekä voimakas halua synnyttää jotain uutta. Ei se sen kummempaa ole.”

”Tämäkään ei ole mikään taiteilijoiden yksinoikeus. Jokainen ihminen improvisoi joka ikinen päivä. Emmehän voi tietää tarkalleen miten elämä sujuu.

Tietenkään improvisointi ei voi olla mitään täysin järjetöntä hakuammuntaa. Improvisointia pitää harjoitella. Sen oppii virheiden kautta. Virheitä täytyy siis oppia kestämään. Luovuus ja improvisointi liittyvät yhteen sillä tavalla, että mitään uusia innovaatiota ei maailmassa olisi koskaan syntynyt, jos kukaan ei improvisoisi. Se on ainut keino löytää uusia asioita.

Esityksessäni teen ns. instant-improja eli pyydän yleisöltä joko yhden sanan tai pienen tarinan ja muutan sen hetkessä musiikiksi. Joskus menee aivan nappiin, joskus vähän sinne päin. Mutta aina on syntynyt jotain, kun sormet laskeutuvat koskettimistolle.”