Skip to content
Menu
Close
24 tammikuun 2023

Älä jätä monipuolista työ- ja elämänkokemusta hyödyntämättä – Kiti Müller

Olen seurannut aitiopaikalta työelämää ja sen kehitystä yli 30 vuotta. Jäin koukkuun neurologiaan jo lääketieteen opiskelijana. Minua viehätti se, että...

Olen seurannut aitiopaikalta työelämää ja sen kehitystä yli 30 vuotta. Jäin koukkuun neurologiaan jo lääketieteen opiskelijana. Minua viehätti se, että hermosto kulkee päästä varpaisiin ja aivot, mieli ja ihmisen kognitiiviset toiminnot sekä tunteet kuuluvat kokonaisuuteen. Valmistuttuani neurologiksi neurotieteiden tutkimus työelämän tarpeisiin alkoi kiinnostaa. Työskentelin Työterveyslaitoksella liki 25 vuotta. Kliinisen työn kautta tuli näkyviin työelämän 1990-luvulla alkanut teknologinen kehitys, joka vähitellen levittäytyi kaikille työelämän aloille. Työtavat, työvälineet ja työvälineet muuttuivat. Sittemmin laitoksen Aivot ja työ tutkimusprofessorina johdollani Aivotyölaboratoriossa simuloitiin erilaisia työtehtäviä.

Me tutkimme kymmenien eri alojen yritysten kanssa yhteistyössä niin työaikojen, univajeen, tietointensiivisen työn ja erilaisten teknologioiden avulla suoritettavien erilaisten työtehtävien määrän ja työtahdin vaikutuksia ihmisen kehon ja aivojen fysiologiaan ja kognitiiviseen suoritukseen sekä yöunen laatuun.

Kiti Müller

Vuorotyö sairaaloissa ja teollisuudessa oli kaikille tuttua. Epäsäännölliset työajat sekä aika ja paikkariippumaton työ lisääntyi globalisaation ja internetin myötä monilla eri aloilla. Monille virtuaaliset tiimit olivat olleet osa työt jo vuosia, huomattavasti ennen korona-aikaa.

Mestari-kisälli asetelma työpaikoilla edistää työhyvinvointia

Jo 1990-luvulla minulta kysyttiin työkykyarvioiden yhteydessä, voiko reilu nelikymppinen oppia uutta, kun ammatissa pitää jatkossa oppia uutta lennossa ja työ on jatkuvassa muutoksessa ja työssä tarvittavia taitoja pitää koko ajan päivittää. Tulee uusia ammattinimikkeitä ja vanhoja katoaa.

Työssä oppimista tapahtuu päivittäin. Kokemus karttuu työtä tehdessä. Ihminen joka siirtyy koulun penkiltä tutkintotodistus kädessä työelämään huomaa nopeasti, että käytännön työssä on paljon sellaisia piirteitä, joihin opinahjo ei antanut kunnolla valmiuksia, silloinkaan kun opiskeluun liittyi työharjoittelu. Kokemattomuuden kokemus aiheuttaa monille työstressiä. Mestari-kisälli, työhönopastaja, työpaikalla edistää työhyvinvointia. Tähän työhön sopivat mielestäni erityisen hyvin vanhemmat, kokeneet työntekijät. Heille on kertynyt monipuolista tietoa siitä, miten työt sujuvat parhaiten, missä piilee riskejä, miten ongelmakohtia ratkotaan. Mahdollisuus puhua työstä ja sen tekemisestä kokeneempien työtovereiden kanssa, tarvittaessa jopa päivittäin on paras tapa oppia työssä.

Ikääntymisen muutokset ovat myös voimavaroja ja hiljainen tieto kallisarvoista

Ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia. Ihminen ei siedä valvomista kuten nuorempana, silmälasit ilmestyvät nenälle, kun lähelle katsominen paljain silmin hankaloituu. Kuuleminen erityisesti hälyisässä ympäristössä vaikeutuu. Työmuisti ei kestä irrallista nippelitietoa kuten nuorempana. Kuitenkin nykypäivänä erityisesti nuoremmat ihmiset kokevat runsasärsykkeisen ja paljon hälyä sisältävän sekä tietointensiivisen työympäristön jopa kuormittavampana kuin vanhemmat työntekijät. Iän, tietotaidon ja käytännön kokemuksen karttuessa ihmisellä on paremmat edellytykset löytää ympäristöstä hakemansa ja tietoa siitä, mikä informaatio voidaan jättää huomiotta.

Kiti müller

Ihmiselle kehittyy vuosien varrella runsaasti hiljaista tietoa ja työkäytäntöjä, jotka helpottavat työn tekoa. Vaikka työmenetelmät ja välineet muuttuvat, kokemusta omaavalla ihmisellä on runsaasti pohjatietoa, jota voi hyödyntää uuden oppimisessa. Kaikenikäiset tarvitsevat aikaa oppia uutta. Nuorempi ihminen ei välttämättä tiedä, miten hyödyntää parhaiten uutta teknologiaa, toisin kuin vanhempi ihminen. Kokemusperäisen ns. hiljaisen tiedon välittäminen toiselle henkilölle tapahtuu työn tekemisen lomassa. Sitä kutsutaan hiljaiseksi tiedoksi, koska ihminen ei pysty sitä siirtämään toiselle pelkän puheen kautta ja irrallaan itse työtehtävästä.

Moni eläkkeelle jäävä on työkokemuksensa huipulla – Luovuus, kyky keksiä uutta ja ratkaista ongelmia ei katso ikää

Päivittäin murehditaan julkisuudessa vanhenevan väestön aiheuttamaa huoltotaakkaa, kun Suomen väestöpyramidi on väärin päin. Työikäisten määrä vähenee ja peräänkuulutetaan työperäistä maahanmuuttoa. Monella vanhuuseläkkeellä olevalla terveys ja toimintakyky on hyvä, jopa erinomainen. Moni kokee eläkkeelle jäädessään olevansa työkokemuksensa huipulla. Ihmisen luovuus, kyky keksiä uutta ja löytää uusia keinoja ratkaista pulmia ei katso ikää. Meillä on Suomessa paljon seniorikansalaisiksi nimettyjä, jotka voisivat monin tavoin omalta osaltaan tarjota työpanosta ja helpottaa työvoimapulaa.

Otan esimerkiksi työkakun, jonka äärellä on eri-ikäisiä ihmisiä. He pohtivat, miten työkakkua olisi viisainta ”syödä” ja minkäkokoisina paloina. Mistä on järkevintä aloittaa? Voiko käydä niin, että työkakun hoitamisen aloittaa väärin ja tästä syntyy ongelmia? Työkakku lässähtää eikä tulekaan kunnolla hoidettua. Tässä tilanteessa työkakun nopea hotkiminen ei välttämättä ole hyvä toimintamalli. Työporukassa eri ihmiset pystyvät hoitamaan erikokoisia paloja työkakusta. Siihen, kuinka ison osan siitä pystyy hoitamaan, vaikuttaa sekä ihmisen taidot että mitä hänen hoidettavaksi tuleva kakkupala pitää sisällään. Oikeanlainen työnjako työkakun hoitamiseksi kunnolla vaatii kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä eri taitoja nyt tarvitaan. Paras kokonaiskuva tilanteesta on ihmisellä, jolle tilanne ei ole uusi. Hänellä on aikaisempaa kokemusta siitä, miten homma on aikaisemmin mennyt, mikä toimi ja mikä ei. Tässä tilanteessa maltti on usein valttia. Henkilö, joka on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, on se maltti, koska hän on ennenkin hoitanut vastaavanlaisia hommia.

Työssä jaksaminen on usein tahtoasia sekä työnantajalta että työntekijältä

Toimiessani vakuutuslääkärinä työkykyarviointien parissa mietin usein, miten työjärjestelyjen avulla ihminen voi kroonisen, hyvässä hoitotasapainossa olevan sairauden kanssa jatkaa työssä, kun otetaan huomioon, että tämän henkilön venymiskyky ja vireystila vaihtelevat sairauden takia ja hän tarvitsee työssään palautumishetkiä. Usein työssä jaksaminen on tahtoasia sekä työnantajalta että työntekijältä. Työ on erinomainen toimintakykyä ylläpitävä asia ja se myös kuntouttaa.

Kiti Müller

Siirryin itse 60-vuotiaana Työterveyslaitokselta töihin Nokialle. 66-vuotiaana lähdin reilu 5 vuotta kokemuksia rikkaampana Nokialta. Aloitin osa-aikatyön lääketieteellisenä asiantuntijana GlucoModicum startupissa. Nyt 68-vuotiaana olen monenlaisissa liemissä marinoitunut. Tässä iässä minulle isoin haaste on löytää oikea tasapaino tekemisen ja palautumisen välillä. Tässä iässä palautuminen erilaisista työrupeamista vie enemmän aikaa. Yhä käy niin, että meneillään olevista töistä innostuneena, unohdan pitää palauttavia taukoja. Tätä asiaa opettelen edelleen. Aivoterveyden ja muunkin terveyden ja toimintakyvyn kannalta parasta treeniä on tehdä asioita. Ihminen oppii läpi elämän uusia asioita ja hankittu kokemus karttuu ja syvenee.

Metsästä töihin kokeneita eri alojen eläkeläisiä – älä jätä monipuolista työ- ja elämänkokemusta hyödyntämättä

Minusta on turhaa puhua siitä, miten eläkeikäiset pärjäävät digitaalisessa maailmassa. Liki kaikki, jotka ovat olleet töissä viimeisten 20–25 vuoden aikana ovat käyttäneet eri sukupolven tietokoneita, erilaisia tietojärjestelmiä ja vaihtaneet työkalujaan uusiksi. Nuori, joka osaa sujuvasti näpytellä kännykkäänsä ja somettaa joutuu aivan samalla tavalla opettelemaan työpaikan digitaalisten työvälineitten ja muitten teknologioitten käytön. Sama koskee ihmisten välistä vuorovaikutusta digiajassa, nettiyhteyksien kautta tai kasvokkain. Työtaitoihin kuuluu myös kyky hankkia tietoa ja kysyä muilta apua. Mielestäni Suomessa pitäisi nykyistä paljon systemaattisemmin metsästää töihin kokeneita eri alojen eläkeläisiä. Työolot, joissa pärjäävät myös eläkeläiset, edistävät myös nuorempien jaksamista ja hyvinvointia. Tällä hetkellä eläkeläisten monipuolinen työ- sekä elämänkokemus jää työpaikoilla pitkälle hyödyntämättä.

Työnantajat tarvitsevat myös tutkittua tietoa siitä, miten ikääntyminen vaikuttaa ihmiseen. Huomioimalla nämä jokaisen ihmisen kohdalle osuvat tekijät, voidaan työtä muokata eri-ikäisille sopivaksi.


Artikkelin on kirjoittanut arvostettu aivotutkija Kiti Müller, joka katsoo työelämää aina 1970-luvulta tähän päivään. Hän uskoo, että vaikka teknologiat ja työtavat muuttuvat, taito keskustella ja toimia toisten ihmisten kanssa sekä kyky ratkoa ongelmia ja luoda uutta pysyy taitojen ytimessä. Ja sitä taitoa emme työpaikoilla voi olla ottamatta käyttöömme. 
24 tammikuun 2023

Älä jätä monipuolista työ- ja elämänkokemusta hyödyntämättä – Kiti Müller

Olen seurannut aitiopaikalta työelämää ja sen kehitystä yli 30 vuotta. Jäin koukkuun neurologiaan jo lääketieteen opiskelijana. Minua viehätti se, että...