Asiat eivät koskaan mene täydellisesti suunnitelmien mukaan. Se on pelkästään hyvä asia. Olisihan naiivia ja ylimielistä ajatella, että olisi osannut suunnitella asiat parhaalla mahdollisella tavalla kaikki tulevaisuuden käänteet huomioon ottaen. Minkä tahansa projektin perusolettamukset siis ovat aina jossain määrin väärät tai ainakin vanhentuneet jo projektin aloitushetkellä. Purjehtija on valtamerta ylittäessään tuulten ja aallokon armoilla, joiden ennustaminen ei koskaan mene nappiin. Myyntibudjetti tai ohjelmistokehitysprojekti törmää varmuudella seikkoihin, joita ei millään olisi voinut ottaa huomioon suunnitteluvaiheessa. Muutokset voivat johtaa ongelmiin tai sitten paljon suunniteltua parempaan lopputulokseen.
Menestyksekäs projektinhallinta vaatii jatkuvaa säätöä ja uusien päätösten tekoa matkan varrella. Alkuperäisestä suunnitelmasta kynsin ja hampain kiinnipitäminen on usein silkkaa typeryyttä ja laiskuutta. Ongelmallista on, että monien projektien menestymistä mitataan suhteessa alkuperäisiin suunnitelmiin. Tällainen mittaaminen johtaa peruutuspeiliin katsomiseen ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämättäjättämiseen. Menestys vaatii uusien mahdollisuuksien ja koko ajan muuttuvan tiedon hyödyntämistä. Tämä tarkoittaa sitä, että alkuperäisen suunnitelman seuraaminen on usein enemmän synti kuin autuaaksi tekevä ohjenuora. Osa meistä kokee tällaisen muuttuvan tilanteen kiehtovana ja osa taas erittäin stressaavana. Ne, jotka osaavat rakastaa epävarmuutta ja muutoksia, pärjäävät aina.
Mitä tehdä, kun pitkän projektin toteuttamismahdollisuudet haihtuvat savuna ilmaan esimerkiksi koronaviruksen takia? Meidän kohdalla maailmanympäripurjehdus tyssäsi Uuteen-Seelantiin, kun lähes kaikkien maiden rajat sulkeutuivat Polynesiassa, Mikronesiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Pitäisikö nyt itkeä tai olla häpeissään, kun julkisesti rummutettu suunnitelma ei toteudukaan? No ei tietenkään, vaan nyt tehdään uusi suunnitelma. Olemme neljän vuoden purjehduksen aikana olleet lukemattomissa tilanteissa, joihin ei löydy ohjekirjaa.
Päätöksenteon peruselementit ovat kuitenkin aina samat:
- Kun et tiedä mitä tehdä – tee jotain. Kukaan ei tule tarjoamaan sinulle valmista ratkaisua.
- Älä nosta käsiä pystyyn antautumisen merkiksi – se auttaa harvoin.
- Mieti mitä teidät ja mitä elementtejä sinulla on käytettävissä muuttuneista olosuhteista huolimatta.
- Älä hätäile. Laita pannu tulelle ja juo hyvät tuumauskahvit.
- Tee uusi suunnitelma, joka vie tavoitetta kohti vaikkakin kiertotietä pitkin.
Meidän perheen kohdalla uusi suunnitelma tarkoittaa paluuta Suomeen. Purjehdus maailman toiselle puolelle kesti neljä vuotta, paluu lentäen kaksi vuorokautta. Uudet mielenkiintoiset työhaasteet odottavat tekijäänsä ja perheen ja ystävien IRL -halaukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Tästä syntyy vielä odottamattoman hieno episodi maailmanympärimatkaamme ja tiedän, että kymmenen vuoden kuluttua tämä vaihe näyttäytyy tärkeänä osana kokonaisuutta. Näinhän tämän pitikin mennä. Purjehduksemme jatkuu sitten kun se jatkuu. Olisi tylsää, jos nyt tietäisimme milloin tuo aika koittaa.
Artikkelin on kirjoittanut Tuomo Meretniemi, innostava ja inhimillinen erikoistilanteiden ja epävarmuuden kokemusasiantuntija. Tuomo puhuu yleisöille motivoivasti ja innostavasti päätöksenteosta, rohkeudesta, muutoksesta ja epävarmuudessa selviämisestä.