Ihan kun ei johtajuus muutenkin olisi pirun vaikeaa… Pandemia, ja toivon mukaan sen jälkeinen aika, on tehnyt jo miltei mahdottomasta tehtävästä – ihmisten onnistuneesta johtamisesta – aidosti viheliään ongelman. Oli tarpeeksi vaikeaa johtaa jo ennen tätä kaikkea, ja sitten piti hetkessä oppia hybridi-johtamaan, johtamaan tulevaisuutta, johtamaan tilanteessa, jossa kukaan ei tiedä missä mennään, ja tehdä kaikki tämä hymyssä suin ja vakuuttavasti. Viimeisen 22 kuukauden aikana olen puhunut lukemattomien johtajien kanssa jotka kokevat, että johtajuuden ristiriidat ovat vain kärjistyneet, ja jotka sanovat etteivät he tiedä miten johtaa, kun huomisesta ja sen varianteista ei tiedä sitten mitään. Ainoa mitä olen voinut heille sanoa on se, että johtajuuden seuraava vaihe voi kuin voikin olla vielä vaikeampi. Elämme toivon mukaan jo aikaa jolloin voimme kuvitella elämää pandemian jälkeen. Eräät ehkä kuvittelevat, että tämä on paluu johonkin mitä tunsimme, normaaliuden uusi kausi. Uskoisin, että tämä on erittäin vaarallinen kuvitelma. Kun alamme liikkua kohti uutta normaalia, mikä ei todennäköisesti ole normaalia nähnytkään, johtajien täytyy elää aivan uusien haasteiden kanssa. 1. Miten säilytämme sen minkä olemme oppineet? Pandemia opetti meidät uusiin tapoihin tehdä töitä ja muutenkin elää. Osaamme Zoomin, uudet uhat, uuden ketteryyden, ja olisi synti ja häpeä jos tämä katoaisi. Johtajien keskeinen tehtävä, kun siirrymme uuteen normaaliin tulee olemaan se, miten erotamme uuden työn jyvät akanoista. Jos tähän ei kykene, hukka vie. 2. Uusi motivaatio ja taistelu kyvyistä. Maailma on muuttunut, ja ihmiset sen mukana. Tänään etsimme jotain merkityksellistä, eikä enää riitä se, että hyvin tehdystä työstä voi mahdollisesti saada bonarin tai kivan joululahjan. Johtajan täytyy osoittaa sekä merkityksellisyyttä arjen jokapäiväisissä toimissa, että kykenevyyttä löytää ne hetket jolloin voi aidosti yllättää ja osoittaa alaiselle, että hänestä välitetään. Vaihtoehtona on, että joku muu tekee vastaavan, ja vie parhaat tekijät nenän edestä. 3. Elämä paranoian kanssa. Keskeinen ristiriita tulevaisuuden johtamisessa tulee olemaan on se mitä ajattelemme uhista ja kuinka toimimme niiden suhteen. Johtajan tulee olla tietoinen siitä, etteivät uhat katoa, vaan ne pahenevat. Samalla johtajan tulee olla se turvallinen satama, joka mahdollistaa sen ettei organisaatio jää märehtimään uhkien edessä. Tämän ristiriidan ratkaiseminen tulee olemaan sekä vaikea että ehdottoman kriittinen. Tulemme siirtymään kohti maailmaa, jossa toiveet, halu, ja intohimo johtamiseen liittyen tulevat vahvistumaan vahvistumistaan. Siirrymme aikaan, jossa johtajia tarvitaan enemmän kuin koskaan, mutta samalla aikaan, jossa karismaattiset huijarit voivat vangita yhä useampia. Nyt, enemmän kuin koskaan, on aika löytää johtajuuden aito sydän, ristiriitoineen kaikkineen. Nykyjohtaminen ei tule olemaan helppoa, mutta se tulee olemaan palkitsevampaa kuin koskaan ennen.