Kasvuhakkerointi on yksinkertaistetusti joukko menetelmiä, kun taas kasvukulttuuri tarkoittaa adaptiivisen organisaation kykyä muuttua nopeasti ja kasvaa kompleksisessa ja kaaosmaisessa liiketoimintaympäristössä. Menetelmällinen ketteryys on hyvä alku, mutta menetelmissä kuitenkin keskitytään vain toteuttamaan nopeammin sovittua toimintatapaa. Organisaatio ei kuitenkaan kykene muuttumaan nopeasti uuteen maailmanjärjestykseen. Nyt ei vain sopeuduta vaan luodaan uutta kasvua.
Perinteisesti kaaoksessa on luotettu (yhteen) vahvaan johtajaan. Päätöksenteko keskitetään ja kaikki “ylimääräinen” kielletään. Organisaatio pysähtyy ja jopa lamautuu odottamaan ison johtajan käskyä. Innovatiivisuus katoaa. Maailma on kuitenkin liian kompleksinen, jotta vain harvat johtajat voisivat tehdä päätöksiä. Keskittäminen ei toimi. Kasvukulttuurissa kyetään toimimaan hajautetusti ja adaptiivisesti, mutta silti pitämään suunta vaikkakin yksittäiset toimenpiteet eivät osoita täysin samaan suuntaan. Nopean oppimisen ja tiimien välisen kommunikaation avulla organisaatio kuitenkin löytää yhteisen suunnan ja parhaat tavat toteuttaa tarkoitusta.
Adaptiivisuus rakentuu yhteisen merkityksen ja tilannekuvan kautta, joka voidaan toteuttaa käytännössä vain dialogisella johtamisella, jossa kaikki ovat osallisia.
Siinä missä perinteiset missio ja visio sekä strategia ovat monoliittisiä betonimuureja, joita hierotaan kabineteissa kuukausia, adaptiivisessa organisaatiossa muutos on jatkuvaa dialogia, kokeiluja, oppimista ja soveltamista. Dialoginen johtaminen voi tuntua kaaottiselta, mutta tilanne on juurikin päin vastoin.
Johtaminen on edelleenkin avain, mutta adaptiivisessa organisaatiossa se on hyvinkin erilainen. Kompleksisessa toimintaympäristössä ei tiedetä, mitä ei tiedetä. Havaintoja ei voida vain kerätä, koska ei tiedetä, mitä pitää kerätä. Pitää tunnustella ja havainnoida eli kokeilla ja yrittää oppia. Kaikkien silmät, korvat, kädet ja sydämet tarvitaan tähän työhön. Uudet käytännöt muotoutuvat vähitellen kokeilujen ja dialogin kautta. Kaoottisessa ympäristössä pitää vain toimia, havainnoida jatkuvasti, oppia, kommunikoida ja reagoida. Kaaoksessa ei voida tietää, mitä ei tiedetä, koska kaaoksessa selvitään vain luomalla uudet käytännöt. Adaptiivinen organisaatio muuttaa itse itseään tilanteen mukaisesti. Olisiko juuri nyt aika adaptiiviselle kasvukulttuurille?
Jukka Ala-Mutka on tutkinut strategista ketteryyttä 20 vuotta, väitellyt strategisesta kasvuhakkeroinnista vuonna 2005 ja perustanut kuusi yritystä toiminut strategiakonsulttina isoille Suomen TOP 100 yrityksille, ohjannut 2-3 vuoden muutoshankkeita ja sparrannut yli 200 liikeideaa ja uutta palvelua isoille yrityksille sekä pk-yrityksille että aloittaville teknologiayrityksille.
