Vastuullisuus on tehnyt pitkän matkan – sitä ei enää nähdä vain voittoa tavoittelemattomien tahojen vastuuna, tai varsinaisen liiketoiminnan rinnalla tehtynä hyväntekeväisyytenä, vaan yhä enemmän olennaisena ja välttämättömänä osana yritysten toiminnan ydintä. Tutkimusten valossa vastuullisuus on etenkin pitkällä tähtäimellä taloudellisestikin kannattavaa. Lukuisat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että kontribuoiminen luo syvempää onnellisuutta, työn merkityksellisyys kutsuu puoleensa motivoituneita ja osaavia tekijöitä, ja yrityksen vastuullisuus sitoutuneempia asiakkaita.

Mutta tahto toimia vastuullisesti ja tahto ratkaista maailman ongelmia ei yksin riitä – olennaista on myös hahmottaa, mitä meidän todella kannattaa ratkaista, ja miten. Kun globaali pandemia yhtäkkiä mullisti tämän vuosikymmenen alun, heräsi yhä vahvemmin kysymykset: mitä meidän suurimmat ongelmat oikeastaan tulevat olemaan, ja millaisissa lähtökohdista käsin toimimme tulevina vuosina?

Tässä muutamia tulevaisuuden hahmottamiseen liittyviä ajatuksia, joita voit kokeilla sinulle itsellesi merkityksellisiin aiheisiin.

Muista ajatella tulevaisuuden lähtökohdista käsin, ei vain tämän päivän. Työssäni arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun parissa pitkän aikaskaalan ymmärtäminen tulisi olla olennaista, sillä suunnittelemamme rakennettu ympäristö toteutuu usein vasta vuosien päästä ja kestää vuosikymmenien elinkaaren. Pitkän aikavälin tuomat haasteet ja mahdollisuudet – kuten kestävyys, ilmastonmuutos, teknologia kehitys sekä yhteiskunnan ja elämäntapojen muutokset – ovat ajankohtaisia jo nyt. Samanlainen ajattelu on olennainen monessa muussakin työssä ja yksityiselämässäkin. Esimerkiksi koulutuksen on tarkoitus valmistella tulevaan.

Kyseenalaista omia ajatusmallejasi eri menetelmillä. Heikko signaali voi löytyä esimerkiksi aikaisesta tutkimustiedosta, joka ei saavuta valtamediaakaan. Vahvistusvinouma tarkoittaa sitä, että tiedostamatta huomaamme ja etsimme vain omaa tietämystä ja näkemystä vahvistavan informaation. Kiihtyvän kehityksen seurauksia taas on ihmisaivojen haastava ymmärtää, sillä meille on luontevampaa ymmärtää lineaarista kehitystä. Tähän liittyy myös disruption käsite, jossa kysytään: mikä täysin uudenlainen tapa ratkaista tietty ongelma voisi tehdä nykyisestä ratkaisusta merkityksettömän?

Selvitä syy-seurausketjut tulevasta nykyiseen. Kuvittele jokin tavoite kymmenen vuoden päähän. Missä sinun tulisi olla viiden vuoden tai vuoden päästä, saavuttaaksesi tavoitteen? Mikä ratkaisu tai työtapa saattaisi olla myöhemmin käytettävissä? Katso jotain sinulle tuttua esinettä, ilmiötä tai työtapaa, ja pohdi perimmäistä syytä sen olemassaololle – mikä olisi seuraava askel sen toteutumiseen vielä paremmin?

Tulevaisuuden ennakoimisen ytimessä ei ole yhtä oikeaa vastausta. Tulevaisuutemme ei ole ennalta määrättyä ja lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä on useita – siksi on luovuttava ajatuksesta, että tulisi löytää se yksi oikea vastaus. Skenaariotyöskentely on yksi työkalu, jossa pyritään valmistautumaan tulevaisuuden erilaisiin vaihtoehtoihin.

Tulevaisuuden epävarmuus on samalla mahdollisuus. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen ennusteet ovat pitkään kuulostaneet todella synkiltä. On kuitenkin tärkeää sisäistää se, että ennusteet eivät ole kohtalo, vaan juuri tulevaisuuden määrittelemättömyyden vuoksi myös rikottavissa. Huonot ennusteet tulee siksi nähdä työkaluna, jonka on tarkoitus suunnata toimimaan oikeilla tavoilla. Pieleen mennyt negatiivinen ennuste on onnistunut ennuste, jos se on muuttanut tulevaisuutta.

Artikkelin on kirjoittanut arkkitehti Anni Laurila, joka ylittää perinteisiä rajoja tuodakseen ratkaisuja merkittäviin haasteisiin. Hänen monialainen polkunsa on nivonut yhteen ainutlaatuisen näkökulman muuttuvaan maailmaamme. Puhujana hän vie matkalle suuriin aiheisiin, kuten teknologian kehittymisen vaikutuksiin, vastuullisuuteen ja kestävyyteen, sekä ympäristömme suunnitteluun tulevillekin sukupolville.