Arki. Mikä ihana tekosyy. Tekosyy tehdä jotain, mikä ei innosta, kiinnosta tai tuo meille täyttymystä. Koska “tällaista tämä nyt vaan sattuu olemaan välillä”. Haastan sinut ja uskomuksesi. Oma, täysipäiväinen yrittäjäurani alkoi 2020, keskellä koronakurimuksen ensimetrejä. Ensimmäinen elämänmuutoksen yhteydessä tekemäni, jopa pyhäksi muodostunut päätökseni, oli yksinkertainen. “Teen siistejä juttuja, hyvien tyyppien kanssa.” Heräsin vasta myöhemmin siihen tosiasiaan, että olin luonut loppuelämäni strategian kuudella sanalla. Aikamoinen kiteytyksen taidonnäyte mainosmiehellekin, eikö? Millainen sinun loppuelämäsi strategia on? Mikä on se polku, jota seuraamalla saavutat väistämättä sen päämäärän, jonka olet ansainnut? Koska kyse on juuri ansaitsemisesta. Me voimme haluta elämältämme ja maailmalta ihan mitä tahansa, mutta saamme vain sen, minkä ansaitsemme niillä teoilla, jotka tuovat meille onnellisuutta. Onnellisuus on siitä erikoinen tunne, että se leviää. Niin työyhteisössä, kuin perheenkin sisällä. Kysyin taannoin eräässä valmennussessiossa osallistujilta heidän arvoistaan. Kysyessäni, oliko kukaan koskaan listannut ylös omia arvojaan, yksikään käsi ei noussut yli 20 hengen porukassa. Elämme vahvojen yrityskulttuurien maailmassa, jossa helposti työnantajamme arvot muuttuvat omiksi arvoiksemme. Samalla tällainen integroituminen yritykseen murentaa sitä pohjaa, jonka päälle voimme rakentaa itsemme näköisen (työ)elämän. Työ-sana suluissa siksi, ettei näitä kahta voi erottaa toisistaan, mikäli haluat elää itsesi näköisesti “kaksneljäseitsemän”. Oletko koskaan muuten miettinyt, mitä tapahtuu ihmiselle, jonka identiteetti ja arvomaailma rakentuu työnantajan määrittelemien arvojen ja kulttuurin varaan, irtisanomisen tai työpaikan vaihdon yhteydessä? Millaiseksi omakuva muodostuu, kun peili menee rikki? Isoja kysymyksiä, vielä hankalampia vastauksia. Itsesi näköinen elämä. Sen ei tarvitse olla itsekästä. Sen ei tarvitse olla yltiöboheemia, taiteellista haahuilua. Se voi olla ihan yhtä hyvin tylsää, tavallista ja tasaista kuin kunnianhimoista ja päämäärätietoista. Sinä itse määrittelet sen. Kun tiedät, minkä asioiden ylitse et koskaan kävele, minkä arvojen takana seisot, mistä saat nautintoa. Millainen tekeminen luo itsellesi merkityksen tunteita, ja millaiset teot tekevät sinusta merkittävän muille. Aika, jonka vietämme täällä pallolla muiden ihmisten kanssa, on niin arvokas, ettei sitä kannata millään laskukaavalla uhrata sellaisille asioille, jotka eivät tunnut tärkeiltä, oikeilta ja innostavilta. Ei vaikka mitä muut sinulle sanovat. Koska sinun ei ole pakko.