Osa 3/3: Miten synnytät vaikuttavaa viestintää?

  Vaikuttava viestintä syntyy yhdeydestä puhujan ja kuulijan välillä. Kuten Juhana Torkki opastaa erinomaisessa Puhevalta-kirjassaan, jotta sanoma menee perille, täytyy ensin ”avata kanava” viestijän ja yleisön välille. Olennaisinta on miettiä aluksi, mikä sanomassasi innostaa sinua aidosti. Mieti, miksi aiot asiastasi puhua tai kirjoittaa ja mistä sanomasi osa-alueista välität eniten. Keskity sitten sanomassasi erityisesti näihin ja kehystä vähemmän kiinnostavat osiot asioihin, joista aidosti välität.

Faktat kannattaa pitää ojennuksessa ja ilmaista ne rakenteellisesti johdonmukaisesti.

Viittaukset tutkimuksiin ja selvityksiin kannattaa tarkistaa ja pitää lähdeviitteet käsillä, jos joku haluaa niihin tutustua. Jos tämä ei ole mahdollista, voit tarvittaessa myös luvata lähettää lähteet jälkikäteen. On hyödyllistä myös miettiä, mitkä faktat ovat oikeasti viestisi kannalta oikeasti olennaisia, ja mitkä pois jättämällä myös viestimäsi kokonaiskuva kirkastuu.

Kaikkea ei tarvitse sanoa, vain olennainen.

Toki tässä faktojen valikoinnissa on myös riskinä rusinoiden pullasta popsiminen (eng. cherry picking), jossa valikoidaan vain omaa viestiä tukevat tosiseikat. Tämä on älyllisesti epärehellistä, ja yleensä siitä jää ennen pitkää kiinni. Jos tiedät, että asiaasi kohtaan on esitetty kritiikkiä, se kannattaa tuoda esiin. Mikään asia ei maailmassa ole sataprosenttisen varmaa, ja jos osoitat kyvykkyytesi aiheesi kriittiseen tarkasteluun, itse asiassa jopa vahvistat ydinviestin perille menemistä.

Tunneilmaisuja kannattaa käyttää silloin kun on tarkoituksenmukaista.

Erityisesti alussa ja lopussa kannattaa käyttää tunnevoimaisia ilmaisuja. Aloita omakohtaisella kokemuksella, hauskalla anekdootilla tai napakalla sitaatilla. Kerro sitten asiasi mahdollisimman selkeästi ja seikkaperäisesti. Älä käytä mutkikasta ammattisanastoa lainkaan tai jos on ihan pakko, niin ainoastaan silloin kun suomen kielestä ei kerta kaikkiaan löydy riittävän ilmaisuvoimasta sanaa. Ripottele etenkin mielestäsi tärkeiden huomioiden oheen tunnevoimaisia ilmaisuja; nämä kuulijasi muistaa lopulta parhaiten. Jos dioja on ihan pakko käyttää, pyri tukemaan sanomaasi kuvioilla tai vaikka inspiroivilla kuvilla. Ja jos niitä hiivatin listapalleroita pitää sinne dialle silti tunkea, laita niitä yhdelle dialle enintään kolme. (Sivuhuomiona, myös dioilla voi olla tunnevoimaa. Uskallan asiaa sen enempää tutkimatta väittää, että jos diassasi on söpö hamsteri, kuulijasi muistavat vähintään 57% enemmän sanomastasi kuin jos diassasi on kymmenen listapalleroa alakohtineen.) Lopuksi, vedä sanomasi yhteen summaamalla sen olennaisimmat ahaa-elämykset ja lopeta aiheeseen napakasti sopivalla tarinalla, sitaatilla tai muulla tunnevoimaisella ilmaisulla.

Lopulta kysymys viestinnän välineistä palaa siihen, mitä haluamme saada aikaiseksi.

Onko kyse vaikuttamisesta, jolloin toivomme muutosta käytöksessä tai toiminnassa vai opettamisesta tai tiedon jakamisesta, jolloin toivomme muutosta ajattelussa ja ymmärryksessä? Vai onko kyse vuorovaikutuksesta, jolloin haluamme yhdessä laajentaa ymmärrystämme, tietämystämme ja osaamistamme? Oli kyse mistä tahansa näistä, hyvin taustoitetut faktat, voimallinen tunnelataus ja oma aito innostus ja kiinnostus asiaa kohtaan lisäävät viestintämme tehoa monin verroin. Kun viestimme, haluamme saada aikaan muutoksen. Parhaiten tämä onnistuu, kun toimimme älyllisesti rehellisesti ja tunteellisesti voimallisesti, aidosti viestimästämme asiasta kiinnostuneina. Joskus voi olla myös hyvä todeta, että ehkä sitä muutosta ei sittenkään tarvita. Silloin voi myös olla hiljaa.   Kirjoitus on sitaatti Lauri Järvilehdon kolmiosaisesta Vaikuttava viestintä -blogisarjasta. Blogin ensimmäisen osan löydät täältä: Miten sanomasi jää kuulijan mieleen? Blogin toisen osan löydät täältä: Miten synnytät siteeraamalla tunnejäljen?