Teknologiayritykset luovat isoa osaa siitä todellisuudesta, jossa elämme. Käytämme keskimäärin useita tunteja päivässä sosiaalisessa mediassa. Tietotyöläiset käyttävät työvälineinään tietokoneita, joiden parissa vietämme enemmän aikaa kuin toisten ihmisten kanssa.

Teknologiayrityksillä on meihin todella iso valta – ja siihen kulttuuriin, mitä on syntynyt ja mitä on syntymässä. Googlen, Microsoftin ja Facebookin lonkerot ovat ulottuneet syvälle meidän ystävyyssuhteisiimme, tapaamme pitää yhteyttä toisiimme, sekä tapoihimme toimia ja ajatella. Nämä yritykset vaikuttavat pitkälti siihen mitä me näemme, mitä ostamme, ketä kuuntelemme ja mihin uskomme.

Teknologian suuren vallan ja niiden valitsemien arvojen vastapariksi on muodostunut suuntaus “humane tech”. Suomessa olen kuumeisesti etsinyt ihmisiä, jotka edustaisivat tätä suuntausta. Tänne tämä liike ei ole kuitenkaan vielä rantautunut.

Humane tech näkee isona haasteena teknologian vaikutukset ihmisiin ja sen, minkälaisia ongelmia se on aiheuttanut. Suurten yhteiskunnallisten haasteiden lisäksi näemme yksilötason mielenterveysongelmia, teknologiariippuvuutta sekä keskittymishäiriöitä. Ihmiset viettävät jo nyt sosiaalisessa mediassa keskimäärin kaksi tuntia päivässä – ja se on todella konservatiivinen arvio. Viikossa tämä tekee 14 tuntia ja vuodessa 728 tuntia. Mikä on tuon ajan hinta? Mitä se tuo meille, ja ennen kaikkea, mitä se vie meiltä?

Miten päädyimme viettämään näin paljon aikaa sosiaalisessa mediassa? Sosiaalisen median alustojen yhtenä tavoitteena on saada ihmisiä alustoille usein ja viettämään siellä mahdollisimman paljon aikaa. Sosiaalisen median bisnesmalli on mainonta. Tästä johtuen alustojen tavoitteena on ihmisten mahdollisimman suuri altistuminen kaupallisille mainoksille.

Ja miten meidät sitten saadaan alustoille? Vastaus on hyödyntämällä ihmisten sisäänrakennettuja heikkouksia, kuten halua saada huomiota, tykkäyksiä, näyttöjä, saada aikaan reaktioita ja luoda tunteita. Saamme notifikaatioita, jotka houkuttelevat meitä palveluun. Saamme loputtomasti tykkäyksiä, sydämiä ja kommentteja, mutta emme kuitenkaan koskaan tarpeeksi.

Alustojen tekijät ja monet Piilaakson startupeista tavoittelevat maailmaa, jossa inhimillisyys on paikoitellen jäänyt taka-alalle. Sen huomaa jo kielenkäytöstä: puhumme käyttäjistä, vaikka oikeasti kyseessä on ihminen.

Facebookin missio oli pitkään “move fast and break things”. Tämä ajatus on edelleen vallalla monissa startupeissa. Kuitenkin kun tehdään nopeasti, voidaanko sitä tehdä vastuullisesti? Vastuullisuus kun ei ole helppoa. On mietittävä omien luomusten ja tekojen pitkäaikaisia vaikutuksia.

Onneksi olemme havahtuneet teknologian synkkään puoleen, ja muutos on tulossa vauhdilla. Näemme siitä jo ensimmäisiä signaaleja. Vastuullisuus tulee osaksi teknologiamaailmaa, ja sitä tulevat ajamaan todennäköisesti pienet toimijat. “Keitä nämä pienet toimijat ovat?” on kysymys, johon me tiedämme vastauksen aikaisintaan viiden vuoden kuluttua. Lisäksi vastausta siihen, kuinka nopeasti massat heräävät tähän liikkeeseen, emme vielä tiedä. Todennäköisesti se on vain ajan kysymys.

Millainen sitten on vastuullinen teknologiayritys? Se on yritys, joka ajattelee ihmisiä ihmisinä ja toimii heitä kunnioittaen ja reilusti. Se on yritys, joka kysyy jatkuvasti itseltään saman kysymyksen: onko tämä ominaisuus ja tapa toimia oikeudenmukainen?

Vastuullinen yritys ajattelee pitkäjänteisesti ja miettii toimiensa merkitystä ihmisille, yhteisöille ja planeetalle. Teknologiayrityksillä on merkittävä rooli tulevaisuudessa, ja mitä aiemmin vastuullisuus otetaan osaksi jokapäiväistä tuotekehitystä ja johtamista, sen parempi – meille kaikille.