Systemaattinen epäonnistuminen ja jatkuva oppiminen ovat nousevia trendejä kasvuyritysten maailmassa. Taustalla vaikuttaa sekä valonnopeudella kasvavat yritykset että heidän loputon tarpeensa houkutella työvoimaa milleniaalien ja Z-sukupolven keskuudesta.
Kun vielä vuonna 2013 maailmassa oli vain 39 yli miljardin dollarin unicorn-yritystä, niin vuonna 2020 niitä oli 452. Biljoonan (kyllä, biljoona, eli 12 nollaa) dollarin rajapyykin ylitti vuonna 2018 Apple. Nyt yli biljoonan arvoisia yrityksiä on jo 5. Miksi tämä on kiinnostavaa? Siksi, että hypernopea kasvu ei kosketa vain Piilaaksoa, vaan maailman ihan jokaista yritystä. Vanhakantaiseen ja aikasidonnaiseen yrityskulttuuriin ei kenelläkään ole enää varaa. Haaleat termarikahvit, neukkarien pölyttyneet pullapitkot ja “ei meillä ole resursseja uusiutua” -asenteet on kiireen vilkkaan lahjoitettava lähimmälle museolle, sillä muuten kilpailijat syövät sinut elävältä ja ainoastaan sinun yrityksesi ainoa muistojälki löytyy PRH:n arkistoista kohdasta T, “Toiminta loppunut”.
Vanhakantaiseen ja aikasidonnaiseen yrityskulttuuriin ei kenelläkään ole enää varaa.
Nyt on jatkuvan oppimisen ja eksperimentoinnin aika. On aika siirtää työntekijät tekemään sitä missä he ovat parhaita, eli oman henkisen kapasiteetin käyttäminen yrityksen hyväksi. Tekoäly ja muut teknologiset ratkaisut hoitavat kokoajan suuremman osan rutiininomaisista tehtävistä, joten ihmisten rooli yrityksissä kulminoituu yhä vahvemmin aivojen käyttämiseen.
Hyvä uutinen on, että juuri tätä Z-sukupolvi ja milleniaalit haluavat. Organisaatioilta ei vaadita mitään skragavapaata perjantaita, 80-luvun pankkisektoribonareita ja mikroaaltouunipalkintoja, vaan vapaus yrittää ja epäonnistua riittävät. Z-sukupolvi on nimittäin milleniaalejakin rajumpi sukupolvi, eikä heillä ole juuri lainkaan sietokykyä corporation bullshittiin, eli höpöhöpöön. Tämä sukupolvi on täysin diginatiivi ja milleniaaleista poiketen he ovat syntyneet vahvaan härkämarkkina-aikaan. Z-sukupolvea yhdistää sosiaalinen aktivismi, hilitön halu kehittää itseään itsenäisesti ja digitaalinen solopreneurnismi – yksinyrittävät diginomadit. Sallimalla Z-sukupolven kokeilemaan ja mokaamaan ilman synnin tuntua on varmin tapa luoda yhteisö, jossa luovuus on vallalla ja työnantajalojaliteetti kukoistaa kuin Versaillesin puutarha kesäaikaan.
Vapaus yrittää ja epäonnistua ovat tarpeeksi
No, miten tämä epäonnistumisen ja jatkuvan oppimisen kulttuuri nyt sitten jalkautetaan? Annan sinulle käytännön esimerkin. Sen sijaan että viikkopalaverissa listaisitte viime viikon onnistumiset, kokeilkaapa listata viime viikon epäonnistumiset. Esittely voisi mennä vaikka näin: Moi, mä olen Mikael, tän tiimin esimies ja mä koitin saavuttaa viime viikolla tän ja ton asian. Mun hypoteesi oli se, että kun teen niin ja noin, niin pääsisin mun tavoitteeseen, mutta sitten kun lähdin kokeilemaan niin sehän meni sitten aivan päin seinää. Mutta mun testin aikana huomasin, että itseasiassa tuo meidän prosessi B voitaisiinkin tehdä näin ja noin ja jos kokeilisinkin tehdä tällä viikolla sen yhden asian tällä tavalla, niin saattaisinkin päästä tavoitteeseen. Nyt siis tällä viikolla meinaan kokeilla tätä ja tota tapaa, katsotaan miten käy. Huomaatko tunnelman? Tuolla tavalla tiimin esimies asetti itsensä muiden eteen, mutta ilman omaa egoa. Hän oli tässä lähinnä tutkijan asemassa. Oli joku tavoite, hypoteesi sen toteuttamiseen, testi ja lopuksi analyysi. Ei hän ihmisenä ollut epäonnistuja, vaikka testi ei mennytkään maaliin. Ja tästä tässä on kysymys. Kun epäonnistuminen uuden kokeilemisessa ei ole enää synti, niin kaikilla on huomattavasti hauskempaa kokeilla uutta. Ja usko pois, kun riittävästi kokeillaan, niin joskus onnistutaan ihan pakostakin – ja silloin se tietää menestystä niin yritykselle kuin yksilöllekin.
Tähän loppuun vielä kevennys. Tiesitkö, että nuorimmat Z-sukupolvelaiset jopa näyttävät “soitellaan” käsimerkin erilailla kuin aikaisemmat sukupolvet. Voit katsoa havainnollistavan videon tästä. Maailma muuttuu, muruseni, ja se on hieno juttu.
Artikkelin on kirjoittanut Mikael Hugg, kasvukulturisti ja yrittäjä, joka sytyttää yleisön täyteen intoa ja halua muuttua paremmaksi työssään ja elämässään.