Sosiaalista mediaa ja erilaisia johtamisguruja seuratessa tuntuu välillä, että erilaisia johtamisen teorioita ja ismejä on päivä päivältä yhä enemmän. Tuntuu, että pitäisi olla psykologian tohtori osatakseen johtaa ihmisiä arjessa kaikkien uusien juttujen ja ismien ristitulessa. Samaan aikaan ympäristömme muuttuu kovaa vauhtia ja avuksi tulee erilaista teknologiaa (esim. chatGPT) ja esihenkilöiden kanssa keskustellessa kuulee usein, että nyt on todella kiire: johtamiseenkaan tai johtamisen kehittämiseen ei oikein olisi aikaa. Arjen nopeutuva kiire ja prosessit vievät huomion omista ihmisistä ja mahdolliset digipalaveritkin (kamera suljettuna) etäännyttävät aidoista arjen kohtaamisista.
Nyt tarvitaan enemmän kohtaamisia – oikeita hetkiä johtamiselle
Ne menestyvät, jotka osaavat yksinkertaistaa ja löytää oikean ”hetken” johtamiselleen. Kaikki johtamisen teoriat, ismit, haasteet, ongelmat, ulkoiset muutokset kun konkretisoituvat juurikin niissä arjen kohtaamisissa. Niissä, joille pitäisikin olla aikaa huomattavasti normaalia enemmän. Ihan juuri nyt vaikka olisi kuinka kiire.
Kohtaamisissa kun ratkaistaan koko organisaation tulevaisuus ja menestyminen, koska niissä voi
- joko pilata toisen fiiliksen ja motivaation
- tai nostaa fiilistä ja motivaatiota
Niissä organisaatioissa, joissa esihenkilöt pilaavat jokaisessa kohtaamisessa ihmisen fiiliksen ja motivaation pilkuttamisella, mikromanageeraamisella ja olemalla aina itse oikeassa – ihmiset tekevät todennäköisesti pitkällä jänteellä vain pakollisen. Uskon, että meillä kaikilla on tästä hyvinkin kokemusta jossain vaiheessa työuraamme.
Niissä organisaatioissa, joissa ihmisiin luotetaan, heitä kuunnellaan, heitä osallistetaan ja heidän mielipiteitään arvostetaan kaikissa kohtaamisissa aidosti – ihmiset myös tekevät parhaansa. Se näkyy myös koko organisaation positiivisessa tuloksessa.
Juuri kohtaamisen lopputuloksesta syntyy se ratkaiseva ero eri organisaatioiden välillä kun puhutaan johtamisesta ja tappion tai tuloksen tekemisestä.
Esihenkilönä voimme aina kysyä itseltämme jokaisen kohtaamisen jälkeen, että laskinko toisen fiilistä vai paransiko sitä – eli sainko toisen tekemään vain pakollisen vai parhaansa.
Siinä koko johtamisen ydin ja lopputulos.
Eli, jos haluan oikeasti parantaa omaa johtamistani:
Miten siis juuri minä – muutan esihenkilönä omaa käytöstäni seuraavassa kohtaamisessa, jotta toiselle jäisi parempi fiilis ja sitä kautta motivaatio?
Artikkelin on kirjoittanut puhujamme Ari Rämö. Ari Rämö on kokenut yritysjohtaja, kirjailija ja luennoitsija, joka on vienyt teoriansa johtamisesta käytäntöön – menestyksekkäästi. Hänen luotsaamansa yritys SICK Oy on omassa sarjassaan sijoittunut sijoille 1-1-1-3-2-2-3-4-2-3 Suomen parhaiden työpaikkojen (Great Place to Work) arvioinnissa.