Istun sohvalla hämmentyneenä ja katson sähköpostiani. Eteeni oli juuri avautunut aivan toisenlainen maailma, jossa olin aiemmin elänyt. Mutta ennen kuin päästään tähän hetkeen, aloitetaan hieman kauempaa. En ole koskaan kokenut, että minua olisi kohdeltu epätasa-arvoisesti tehdessäni töitä. Lukuun ottamatta mediaa, joka on joskus kommentoinut ulkonäköäni otsikoissa “Kaunotar ja nörtti”, jota tuskin olisi miehistä käytetty. Jos tätä ei lasketa, olen aina elänyt hyvin tasa-arvoisessa maailmassa. En tiedä onko tähän vaikuttanut se, että olen ollut suurimman osan ajastani yrittäjänä, ja yleensä yrityksen toimitusjohtajana. Yrittäjänä olen voinut itse luoda sen kulttuurin, jota työpaikalla on toteutettu. Ympärilläni on aina ollut myös naisjohtajia: Catharina Stackelberg toimi Marketing Clinicin toimitusjohtajana kun aloitin Okimo Clinicillä (MC:n sisaryritys), Anna Sirkiä toimi Marketing Clinicin Strategy -yksikön vetäjänä kun tytäryrityksen fuusioitiin emoyhtiöön, samalla kun itse pääsin johtoryhmään. Vuonna 2019 minut nimitettiin Fodelian hallitukseen, joka listautui hallituskauteni aikana pörssiin. Iästäni tai sukupuolestani ei koskaan puhuttu – ne eivät ole olleet minua määrittäneitä tekijöitä, vaan osaamiseni, luonteeni ja kunnianhimoni ovat olleet keskiössä. Se etten ole henkilökohtaisesti kokenut syrjintää ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei sitä olisi olemassa. Vuoden 2020 lopussa aloitimme Prönössä selvityksenteon suomalaisten pörssiyritysten hallituksista. Tulokset olivat mykistäviä: vain 7 prosenttia hallitusten puheenjohtajista ja 27 prosenttia hallituksen jäsenistä on naisia. Ilman perhesuhteita hallituksiin päässeitä alle 40-vuotiaita naisia on vain muutama. Helsingin Sanomat kirjoitti selvityksemme tuloksista, ja sain valtavan paljon viestejä aiheeseen liittyen. Osa viesteistä tuli naisilta, jotka kertoivat omista kokemuksistaan ja kiittivät siitä, että aiheesta puhutaan. Kuitenkin sain myös vihaviestejä – nämä tulivat vanhemmilta miehiltä. Ensi kertaa sain kokea palan sitä maailmaa, jossa moni nainen joutuu vielä tänäkin päivänä elämään Suomessa. Vaikka suurin osa kannattaa tasa-arvoa, itseni mukaan lukien, on olemassa vieläkin ihmisiä joiden mielestä naiset eivät kuulu hallituksiin. Heistä on jopa vaarallista, että rohkeita naisia tuodaan “sotkemaan yritysten asioita”. Kun nyt istun sohvallani ja luen saamaani vihapostia, koen tehtäväkseni tuoda esille tätä osalle näkymätöntä maailmaa. Naistenpäivän kunniaksi haluankin ojentaa ruusun kaikille naisille ja miehille, jotka ovat auttaneet naisia kokemaan tasa-arvoista kohtelua. Ilman tasa-arvoista kohtelua en olisi itse siinä pisteessä, jossa nyt olen urallani. Uskon vakaasti, että tulevaisuuden työelämässä tasa-arvo ja diversiteetti ovat tärkeissä rooleissa, eivätkä vain sukupuolen osalta. Haluan nähdä maailman, jossa mm. eri sukupuoli, ikä, kokemus, osaaminen ja etninen tausta nähdään kaikki rikkauksina.
Helene Auramon tulevaisuuden työtä, yrittäjyyttä ja merkityksellisyyttä käsittelevissä rohkaisevissa ja inspiroivissa puheenvuoroissa yhdistyy liiketoiminta ja omakohtaiset kokemukset. Helene kertoo omien tarinoidensa, esimerkkien ja kokemuksien kautta näkemyksiä siitä, mihin maailmassa ollaan menossa ja mitä tulisi tehdä. Mitkä ovat tulevaisuuden työn tärkeimmät taidot? Mistä löytää merkitys? Entä kuinka osoitat joka päivä uudestaan oman arvosi organisaatiolle? Helene suhtautuu muutoksiin myönteisesti ja lähtee usein innolla uuteen. Puheissaan hän laittaa kuuntelijan ajattelemaan ja tarjoaa aina uusia näkökulmia, sekä konkreettisia pieniä muutoksia ja ajatuksia, joita ottaa mukaan omaan arkeen.